Miten minusta tuli lääkäri ja yrittäjä

Lääkäri ja yrittäjä Pasi Tapani Kurtti kertoo, kuinka ajautui lääkärin ja yrittäjän työhön.

Nimeni on Pasi Tapani Kurtti. Olen lääkäri ja yrittäjä. Synnyin Kuusamossa talvisena maanantaina helmikuussa 1961. Pienenä minulla ei ollut varsinaisesti ammattihaaveita. Muistan kyllä, että lukioaikana ajattelin, että minusta olisi voinut tulla toimittaja tai lakimies. Pyrinkin kertaalleen oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ponnistus jäi vajaaksi ja tulos onnettomaksi.

Isona minusta tulikin sitten lääkäri. Ajatus ”lääkikseen” pyrkimisestä selkeytyi armeija-aikana. Pääsin varuskuntasairaalan kanta-asiakkaaksi toistuvan flunssan vuoksi ja kanta-asiakkuuteni kruunu oli saamani vesirokko – kaksi viikkoa eristyksessä yksin huoneessa.

Sairaalassa maatessani ymmärsin, että kaikissa tilanteissa lääkärinammatissa on yksi asia varmaa – se on siistiä sisätyötä. Olin nimittäin edeltävän puoli vuotta ollut työssä Ruotsissa alumiinitehtaassa – kylmää, kuumaa, vetoa, pölyä ja melua. Sisähommat nousivat arvoasteikossani korkealle.

Toisella yrittämällä lääketieteelliseen

Lääketieteelliseen tiedekuntaan pääseminen ei totta vie ollut ollenkaan itsestään selvää. Pääsykokeisiin valmistautuminen vaati melkoista ponnistelua ja itseopiskelua. En lukiossa ollut opiskellut fysiikkaa ja kemiaa ja biologiastakin minulle myönnettiin armoviitonen.  Muistan vastanneeni biologian opettajan suoraan kysymykseen siitä, miksi en opettele biologiaa suoralla vastauksella – en tule sitä koskaan tarvitsemaan. Mitenkä vaikeaa onkaan tulevaisuuden ennustaminen!

Toisella yrittämällä sitten pääsin tiedekuntaan. Lupasin itselleni, että enää ikinä en tee niin kovaa ponnistusta, mitä pääsykokeisiin lukeminen oli ollut. Itse itseäni ponnistuksistani palkiten osallistuin aktiivisesti opiskelijaelämään. Se oli mukavaa aikaa ja sain paljon eväitä myöhempään elämääni.

Valmistumisen jälkeen tein pienen pyörähdyksen lääkärinä Ruotsissa ja sen jälkeen tähtäimessä oli työnteko ja erikoistuminen.  Nyt jälkeenpäin ajatellen, en tiennyt eri erikoisaloista juuri mitään. Olin työssä terveyskeskuksessa, koska siellä maksettiin hyvää palkkaa. Jotenkin oli sitten luontevaa alkaa erikoistumaan yleislääketieteeseen. Viimeisiä sairaalapalveluja menin tekemään Oulun kaupunginsairaalaan geriatrialle.  Siellä vierähtikin pari vuotta, sillä saatuani yleislääketieteen erikoislääkärin paperit jatkoin vielä geriatrian erikoistumisohjelmassa.  Se olikin todellinen kliinisen työn korkeakoulu.

Geriatria minusta ei tullut. Nimittäin 90-luvun lama oli päällä ja lääkäreitä työttömänä.  Tämä johti siihen, että minulta jäi puolen vuoden Yliopistosairaalan sisätautipalvelu tekemättä, sillä sinne otettiin vain sisätauteihin erikoistuvia.  En jäänyt asiaa vatvomaan vaan minulle avautui paikka erään kunnan johtavana lääkärinä. Sinne siis.

Puoli vuotta sitä kesti, johtavan lääkärin tehtävää. Sitten minut pyydettiin ylilääkärin tehtävään Oulun Diakonissalaitokselle. Siellä oli silloin hanke, jossa haluttiin entistä tiiviimpää yhteistyötä kuntien kanssa. Toimin ylilääkärinä tuossa kuntayhteistyössä ja lääkärikeskuksen johtajana sekä muutamien tytäryhtiöiden toimitusjohtajana. Teimmepä tuolloin ensimmäiset terveyskeskusten ulkoistukset. Oulun Diakonissalaitos otti hoitaakseen Hailuodon ja Temmeksen kuntien perusterveydenhuollon.

Menestykseen yrittäjän polulla

Tuona aikana myös aloitin ensimmäisen yrityshankkeen: Perustin lehden, joka toimi tuolloin perustetun Suomen yksityisten sairaaloiden yhdistyksen äänenkannattajana. Lehden nimi oli Lääkäri ja talous, myöhemmin Yksityislääkäri. Oulun diakonissalaitos kuului tuohon yhdistykseen ja lehteä tein sivutoimisena. Lehti oli myös opetus yrittämisen raadollisuudesta. Se ei kannattanut taloudellisesti ja siitä piti luopua. Samaan aikaan ylilääkärin tehtäväni päättyi.

Lehtihankkeesta oli laskuja maksettavana ja piti tehdä päätös, miten ne pystyn hoitamaan. Vaihtoehdot olivat yrityksen selvitystilaan hakeutuminen tai laskujen maksaminen omasta pussista. Samanaikaisesti oli päällä työn loppuminen. Kriisitilanne.

En jäänyt ”tuleen makaamaan” vaan aloitin silloin tähän asti merkittävimmän yritystoiminnan.  Yrityksen nimeksi panin Medimanni.  Kaksi viikkoa tuosta olin myynyt itseni vuokralääkäriksi ja pian itseni lisäksi ensimmäisen vuokralääkärin yritykseen. Siitä seurasi satojen lääkärien työskentely yrityksessä.

Medimanni kasvoi ja aika oli kypsä edetä vuokralääkäritoiminnasta terveysasemien ulkoistamisiin. Ensimmäinen kilpailutukseen tuleva asema oli Lahdessa Launeen terveysasema. Osallistuimme tarjouskilpailuun.  Toiminnan suuruusluokka oli noin 2 miljoonaa euroa. Meillä oli pieni organisaatio ja minun piti itse yksin laskea tarjousta. Perustietona oli ainoastaan terveysaseman edellisen vuoden budjetti.  Jätimme tarjouksen.

Muutama päivä tarjouksen jättämisen jälkeen Lahdesta soitti ylilääkäri. Hän kysyi, että olenko varma, että pystymme hoitamaan homman antamallamme hinnalla. Ymmärsin, että seuraava tarjous oli paljon kalliimpi.  Istuin autossa parkissa myyntireissulla ja oli todella vaikea tilanne ratkaistavana. Olimme siis voittamassa tarjouskilpailun mutta oli herännyt epäilys, että olen laskenut väärin. Asia oli yksin minun harteillani.  Jouduin sanomaan, että luovumme tarjouksesta.  Raskas päätös. Kilpailija sai terveysaseman hoidettavakseen.

Pian kuitenkin tuli seuraava kilpailutus. Kuusankosken terveysasema, kilpailutuksen ehdot olivat samat kuin Lahdessakin. Tällä kertaa en epäröinyt, teimme tarjouksen ja pidimme siitä kiinni. Voitimme.  Voitaneen nyt lähes 20 vuoden jälkeen paljastaa, että näistä ensimmäisistä ulkoistuksista tehtiin erittäin hyvin voittoa. Ja nehän hinnoiteltiin suurin piirtein samalla summalla, mitä kunta oli niihin budjetoinut.

Menestyshankkeista uusiin ideoihin

Kuusankosken ulkoistuksen voittaminen kiinnitti kilpailijoiden huomion Medimanniin. Tärkeimmissä kilpailijoissa oli jo pääomasijoittajat mukana ja heillä oli tehtynä strategiat eteenpäin. Niinpä minua lähestyttiin kahdelta taholta ehdotuksella myydä yritys.  Näissä kahdessa keskustelussa oli hieman erilaiset ehdot ja tein päätöksen yrityksestä luopumisesta. Kauppa tehtiin Medonen kanssa vuonna 2006 ja se oli hyvä päätös. Ehkä olisi kannattanut tinkiä hieman mutta olin kokematon.  Lopputulemaan olen kuitenkin tyytyväinen. Se muutti minun elämääni merkittävästi.

Tuon jälkeen olin kymmenisen vuotta tyytyväinen toimimalla yhtiömuotoisena ammatinharjoittajana.  Mutta lopulta vielä alkoi kutkuttamaan, että pystyisinkö yhä rakentamaan merkittävää yritystoimintaa. Syntyi ensin Omarekry, jossa tehtiin lääkäreiden rekryointia kunnille niin sanotusti suoriin työsuhteisiin. Se ei tyydyttänyt minua, koska koin sen vanhanaikaiseksi. Paljon manuaalista työtä ja kustannuksia ja lopulta kallista asiakkaille. Ajoimme Omarekryn alas ja käynnistimme tietojärjestelmän rakentamisen. Syntyi MediMatcher, jossa olemme ajatelleet koko työntekijöiden ja työnantajien kohtaamisen uudelleen.  Avoimeksi ja tasa-arvoiseksi.  Palveluun olen kerännyt kaiken tässä edellä kuvatun kokemukseni ja uskon, että se tulee muuttamaan maailmaa tältä osin.

Sinua voisivat kiinnostaa myös nämä julkaisut:

Näin löydät mieleisesi työpaikan

Vanhustyön ammattilainen palasi etelän loskasta Lapin luontoon – MediMatcher

MediMatcher yhdenvertaista työnhakua

• • •

MediMatcher on työpaikkojen hakukone hoitajille ja lääkäreille. Luo tunnus tästä!