Vanhustyön ammattilainen palasi etelän loskasta Lapin luontoon

Syyskuisena tiistaiaamuna Kemijärven keskustassa ei ole ruuhkasta tietoakaan. Ruska on aluillaan, ja sekös innostaa valokuvausta harrastavaa Heidi Paunaa. Kemijärvellä ja sen lähikunnissa on helppo tehdä päivä- ja viikonloppuretkiä.

”Kun keväällä lumet sulaa, valoisa aika alkaa ja luonto herää, ei malttaisi enää nukkua ollenkaan. Ei kerkeä sohvalla istumaan tai Netflixiä katsomaan. Tulee oltua paljon ulkona ja elettyä liikkuvaa elämää. Yölläkin voi lähteä vaikka uimaan”

Välimatkat ovat Lapissa pitkiä, mutta 10 kilometriä Kemijärvellä sujahtaa ohi huomattavasti nopeammin kuin vastaava matka Heidin aiemmassa kotikaupungissa Helsingissä, liikkuipa sitten pyörällä tai autolla. Tunnin matkan päässä on Rovaniemen lentokenttä, yöjuna kulkee Kemijärvelle asti. Etelä ei kuitenkaan houkuttele, vaan Heidin reissut suuntautuvat naapurikuntiin tai pohjoisemmaksi Lappiin.

”Elämäntyyli on täällä erilaista, leppoisempaa. Ihmiset on erilaisia. Vapaa-ajalla on paljon enemmän annettavaa täällä kuin kaupungissa, kun tykkää liikkua luonnossa.”

Mukavat työkaverit ja sisukkaat asiakkaat

Kemijärveltä kotoisin oleva Heidi lähti lähihoitajaopintojen jälkeen vuonna 2016 opiskelemaan geronomiksi, sillä vanhustyö kiinnosti. Kemijärvellä ei ollut korkeakoulua, ja tutumman Rovaniemen sijaan Heidi halusi kokeilla pääkaupunkiseudulla asumista. Neljän Helsingin vuoden aikana tuli kuitenkin usein käytyä pohjoisessa lomilla ja heittämässä työkeikkaa kotihoidossa. Myös harjoittelunsa Heidi teki pääasiassa Lapin eri kunnissa.

Heidi tiesi jo opiskeluaikana haluavansa palata Lappiin. Terveydenhoitajan ammattitaidolle on onneksi kysyntää ruuhka-Suomen ulkopuolellakin. Heidi rakastaa kaikkia vuodenaikoja ja löytää jokaisesta niistä suosikkijuttunsa. Syksyn ruskaa hän kuvailee mahtavaksi, ja myös valoisien kesäöiden jälkeen esiin tuleva tähtitaivas luo syysiltoihin oman tunnelmansa.

”Helsingissä tuntui ettei saanut happea, ja kun on katuvalot niin ei nähnyt tähtitaivasta. Isoissa kaupungeissa on omat hyvät puolensa, mutta täällä olen tottunut, että kun menee kotiovesta ulos niin näkee tähtitaivaan ja revontulet. Helsingissä tuntui kaamos pahemmalta, kun on vaan katuvalot. Täällä täyskuun valossa voi kulkea metsässä ilman valoja.”

Talvi on hyvä hetki latailla akkuja, mutta tekeminen ei lopu silloinkaan. Heidi hiihtää, kelkkailee – ja käy pilkillä.

”On mahtavaa kun työpäivän jälkeen voi vaan ottaa pilkkirepun ja lähteä tuonne jäälle istumaan. Myös koiran kanssa tulee paljon harrastettua, täällä on paljon ihmisillä eläimiä ja harrastetaan metsästystä ja kalastusta. Hoiva-ala on siitä hyvä, että on hoitajan markkinat niin voi repäistä ja kokeilla, että mikä sopii itselle ja kuinka kivan paikan itselleen löytää. Tämä on semmoinen seikkailupaikka, voi lähteä työpäivän jälkeenkin seikkailulle.”

Sosiaaliohjaajana ikäihmisten palveluissa toimiva Heidi on tutustunut ihmisiin ja saanut kavereita työpaikan kautta, ja näkee työkavereita myös vapaa-ajallaan. Kemijärvellä aikaa vietetään kavereiden ja läheisten kanssa, ja harrastusmahdollisuuksiakin riittää.

”Terveysasemalla työkaverit on mukavia ja aina valmiita auttamaan. Tietyllä tavalla lappilaiset on rentoa porukkaa, vaikka kiirettä ja stressiä on, oon kokenut että täältä löytyy aina huumori ja rentous ihan eri tavalla kuin etelässä.”

Heidi kehuu työkavereitaan ja esimiehiään, mutta myös asiakkaat ovat erilaisia kuin etelässä.

”Kotihoito on mielenkiintoista Lapissa, kun välimatkat on pitkiä. Ihmiset asuu omissa kodeissa, joissa ei aina ole niitä kaikkia mukavuuksia, mitä hienoissa kerrostaloasunnoissa. Tässä työssä saa käyttää luovuutta, ja se onkin työn suola, kun ei tiedä mitä tulee vastaan. Ei tule tylsää. Ja on se vähän erilaista lappilaisten vanhusten kanssa tehdä töissä kun etelässä. On ollut kiinnostava huomata miten erilainen ajatusmaailma kaupunkilaisilla ja maalaisilla on. Täällä on kyllä aika sisukkaita tapauksia!”

Oman jutun etsiminen kannattaa

Ihmisten lisäksi Lapissa riittää muitakin seurallisia otuksia, etenkin poroja. Kemijärven cityporot eivät paljon ihmisistä perusta. Porot hengailevat keskustassa etenkin kesäisin, ja tulevat nauttimaan uimarantojen viileästä hiekasta. Poroja saattaa olla riesaksi asti, mutta moni on enemmän huolissaan pienemmistä kiusankappaleista.

”Sääskiin tottuu, ja sääskiaikahan on lyhyt. Ja kuivana kesänä ei sääskiä ole juuri ollenkaan”

Heidi kannustaa isoihin kaupunkeihin opiskelujen takia pois muuttaneita harkitsemaan paluuta takaisin pienempiin kotipaikkakuntiin niitä elävöittämään. Ja Lappiin ovat toki tervetulleita kaikki ruuhka-Suomen meininkiin kyllästyneet.

”Kun pääsee tutuiksi ihmisten kanssa ja ymmärtää mitä se lappilaisuus ja maalaiselämä on, niin se hurmaa omalla tavallaan. Erilaisissa ympäristöissä toimiminen avartaa. Sitä oppii paljon, ja oma käsityskyky ja motivaatio työn tekemiseenkin voi nousta. On hienoa, että ihmiset uskaltaa tehdä rohkeita ratkaisuja elämässään, että lähdetään kattomaan ja kokeilemaan. Ainahan voi palata jos tuntuu, että ei ookkaan se oma juttu. Nyt on hoitajien markkinat. Jos elämäntilanne vaan sallii, niin kokeilee erilaisia paikkoja ja etsi sitä, mikä on itselle mielekästä.”